Voi hyvänen aika, kun nyt on ollut vaikea istua alas ja kirjoittaa tänne! NYT istuin alas ja kirjoitan viime viikosta, opistusta, tästä viikonlopusta, koulusta, kämpästä, elämästä.

Here we go.
Matematiikan pedagogiset perusteet 1 on lähtenyt mukavasti käyntiin. Demojakin on ollut jo kaksi. Viimeksi luennolla käytiin opetuksen periaatteita ja taustateorioita, tutustuttiin muunmuassa behavioristiseen ja sosiokonstruktivistiseen oppimiskäsitykseen. Useasti esille tuli kuinka tärkeää on, että opetus on monipuolista ja toiminnallista. Onko oppilas auditiivinen, visuaalinen, taktiilinen vai kinesteettinen oppija? Miten matemaattisen tiedon voi esittää niin, että se on mahdollisimman monipuolista? Toiminnallisesti, välineiden avulla, kuvallisesti, verbaalisesti, symbolisesti? Viimeksi demolla meidän piti laskea yksinkertaisia asioita, kuten tulitikkuja, mutta ei kymmen- vaan viisijärjestelmässä! Tarkoituksena oli, että huomaisimme, mitä vaikeuksia uuden asian oppimisessa voi piillä; "Lukujärjestelmän harjoittelu lapsen tavoin". Huomasin ainakin, että erilaisista matemaattisista välineistä (kuten palikat ja helmitaulu) on hyötyä. Aluksi on tärkeää esittää asia mahdollisimman yksinkertaisesti ja apuvälineitä hyödyntäen. Pelkkä puhuminen ja taululle kirjoittaminen ei aina toimi.

Kasvatuspsykologiassa olemme käyneet läpi eri-ikäisten kehitystä. Aloitimme varhaislapsuudesta -> leikki-ikä 3-6/7v, kouluikä/keskilapsuus 7-11v. Viimeksi käytiin läpi nuoruutta 12-18v. Eri kehitysvaiheista on ollut mielenkiintoista oppia. On ollut myös hauska etsiä samankaltaisuuksia teoriatiedon ja oikean elämän (omat kokemukset, sisarukset, kaverit...) välillä!

Historiakasvatuksen luennot! Ah, tykkään niistä tosi paljon! Opettaja on ihan huikee (oli muuten toinen valitsija/haastattelija mun soveltuvuuskokeessa!), hän ei käytä dioja/powerpointia vaan puhuu vaan ja joskus näyttää jotain taululla. Voisi siis kuvitella, että minä visuaalinen ihminen, olisin pulassa mutta ei! Hänen tunneillaan on 'pakko' keskittyä jos/kun haluaa saada muistiinpanoja tehtyä ja lopulta huomaakin, että on keskittynyt ja ollut mukana enemmän kuin muilla luennoilla! Viimeksi tuli esiin hyviä ideoita, joita voisi käyttää tunneilla. Tässä pari:
1. Selvitä oman etu- ja sukunimesi historia. Mistä ne ovat peräisin? Paljonko samannimisiä on Suomessa? Millä alueella eniten? Mistä oma suku on peräisin? Onko sama nimi jollain sukulaisella?
2. Kuvien katselu: Muistuttaako oppilas jotain vanhaa sukulaistaan? Ketä? (tästä opettaja kertoi esimerkin: Poika oli hiljainen ja ujo, jolla ei ollut paljoa kavereita. Kun hän selvitti edellä mainittujen tehtävien kautta sukunsa historiaa, selvisi, että hänen isoisoiso....isänsä oli ollut kuuluisa maantierosvo. Poika sai uutisesta lisää itsevarmuutta ja kertoi muille luokkalaisille asiaa innoissaan.) Pienillä tehtävillä voi siis olla iso merkitys oppilaalle.
3. Tutki oman kotitalosi/kyläsi/koulurakennuksen/kaupunginosan/kadunnimen jne. historiaa. Mitä selviää? Mistä paikan nimi on saanut alkunsa? Kuka rakensi kotitalosi?
4. Tutki harrastuksen/koulupäivän historiaa. Kysele vanhemmilta ja isovanhemmilta. Miten asiat ovat muuttuneet?
--> arkisetkin asiat ovat muuttuneet lyhyessä ajassa!
Muita ideoita ja ajatuksia historiasta:
- Luokan seinälle olisi hyvä laittaa aikajana, johon lisättäisiin käytyjä asioita sitä mukaan kun ne on käsitelty, siinä tulisi toiminnallisuutta ja se olisi hauskaa. Myös rinnakkaiset aikajanat: "samaan aikaan muualla" (esim. Suomen ja maailman historia rinnakkain...)
- "Vanhanaikainen kartta" seinälle
- Luokan ympäri kulkeva pyykkinaru, jossa vuoden juhlapyhät (visuaalisuus)
- Esille tuli myös, että nykyään ja tulevaisuudessa entistä vähemmän pitäisi painottaa vuosilukujen ulkoa oppimista yms., vaan tärkeämpää olisi osata ajoittaa joku tapahtuma sinne päin (esim. 1300-luvulla, ei 1323..) ja ymmärtää mitä silloin tapahtui ja kuinka se on kytkeytynyt nykypäivään, miten kauan sitten tapahtunut asia vaikuttaa tähän hetkeen.

Kasvatushistoria ja -filosofia kurssilla ollaan käyty läpi tärkeitä kasvatukseen vaikuttaneita henkilöitä, kuten John Dewey, Uno Cygnaeus, Maria Montessori, Friedrich Fröbel... Jokaisella on omat näkemyksensä ja ajatuksensa oppimisesta, kasvatuksesta ja lapsuudesta. Niistä on hyvä ja haastavaakin poimia itselle "oikeilta" tuntuvia asioita ja muokata omaa opettajaidentiteettiä. Viimeksi käytiin läpi Dewey´tä, jonka perusajatuksena oli "Learning by doing". Aktiivisuus, toiminnallisuus ja tekeminen olivat hänen mielestään tärkeitä. Noihin voin kyllä itsekin yhtyä.

Musiikissa ollaan jatkettu nokkahuilujen soittoa, laulamista, kuuntelemista. Parin viikon päästä alkavat kitaratunnit! Jännää! Musiikista tykkään kovasti, siellä on helppoa ja mukavaa.

Liikunnassa oli viimeksi lentopalloon liittyviä harjoituksia. Jälleen oli mukava, että emme vain jakautuneet kahtia ja alkaneet kisata, vaan teimme erilaisia harjoituksia yksin, pareittain ja pienissä ryhmissä. Koko ajan mentiin lähemmäs oikeaa lenttistä kuitenkin. Aloitettiin pallon hallinnasta, edettiin heittoihin, kiinniottamiseen, lyönteihin jne, lopuksi pientä nelinpeliä.